Kauppiastyössä Irina on todennut, että vanha sananlasku: ”työ tekijänsä opettaa” todellakin pitää paikkansa.

Irina Hoyer-Viitala on valittu Vuoden Emäsalolaiseksi kymmenen Byabodenissa vietetyn kauppiasvuoden jälkeen. Hän jättää työnsä, muttei saarta, jonka hän sanoo opettaneen hänelle enemmän ihmisen hyvyydestä kuin mikään muu paikka.

Kun Irina Hoyer-Viitala puhuu Emäsalosta, hän pysähtyy usein. 

– Ihmiset ja se sisältö, jota tämä työ on tuonut, ovat se, mitä tulen kaipaamaan eniten. Tästä on tullut kuin suuri perhe, hän sanoo. Victoria, Merja, Brenda ja kaikki asiakkaat – toinen toistaan ihanampia.

Vuodet kauppiaana hän kuvaa elämänsä odottamattomaksi lahjaksi. Hän on vaihtanut alaa monta kertaa, ”sillä elämä on tarkoitettu oppimiseen ja kokemiseen”, mutta kaupan työ yllätti hänet silti.

– Työ on niin vaihtelevaa. Se on niin hauskaa, ettei minua meinaa saada täältä illalla pois. Ja ihmisten pyyteettömyys on aivan mieletöntä.

Muutos, joka ei koskaan pelottanut, sillä työ tekijänsä opettaa

Maailmassa, jossa moni arkailee uutta, löysi Irina päinvastoin rohkeutta.

– En ole koskaan pelännyt täällä. Tämä on niin inhimillinen paikka. Tehdään se, mitä osataan, ja loput opitaan. Ihmiset ovat avoimia ja ihanan ymmärtäväisiä.

Yksi uran vaikeimmista hetkistä tuli jo varhain: koko kaupan kassa varastettiin.

– Minä, joka aina uskon ihmisistä hyvää, menetin hetkeksi uskoni. Tuntui kuin pohja olisi pudonnut.

Mutta kyläläiset keräsivät rahaa ja pelastivat toiminnan.

– Se oli uskomattoman kaunista. Heidän ansiostaan sain uskoni ihmisen hyvyyteen takaisin.

Pyöreän pöydän taika

Irinan lempipaikka on kahvinurkkauksen pyöreän pöydän äärellä.

– Olen todistanut siellä mitä kiehtovimpia keskusteluja. Pyöreän pöydän ääressä kaikki ovat tasavertaisia. Ei koskaan tiedä, kuka tulee ovesta sisään ja saa keskustelun kääntymään uuteen suuntaan.

Vuodenvaihteen jälkeen hän istunee siellä itse tuntikausia keskustelemassa – ensimmäistä kertaa ilman kiirettä.

– Malin (Jalkanen) saa kai hätistellä minut pois sitten, kun hänen mielestään olen istunut tarpeeksi pitkään, Irina nauraa.

Nuten ennustus toteutuu, kun odottamaton rakkaus astuu ovesta sisään

Ja eräänä päivänä Teuvo, Irinan ikätoveri, astuu Byabodeniin. He istahtavat alas, aloittavat keskustelun, joka nopeasti syvenee käsittelemään elämän tarkoitusta – ja yhtäkkiä he ovat pari.

Irina oli luvannut itselleen miehettömän elämän kahdenkymmenen yksin vietetyn vuoden jälkeen.

– Olen pärjännyt mainiosti. Hakkaan omat puuni ja korjaan talon itse. Kaikki hoituu. Mihin minä miestä tarvitsisin?

Mutta vanha ystävä, Nutte (Roger Öhman), oli nähnyt jotain, mitä Irina ei vielä tajunnut. ”Älä kuvittele, että voit välttyä siltä. Kyllä elämääsi vielä ilmestyy mies, joka vie sinulta jalat alta.” 

Teuvo, joka oli menettänyt vaimonsa pitkän ja onnellisen avioliiton jälkeen, ei hänkään ollut suunnitellut uutta suhdetta. Mutta pyöreän pöydän ääressä heillä ei ollut valinnanvaraa.

– Se vain sanoi poks ja me olimme pari, Irina kertoo ja loistaa tavallista enemmän – niin kuin vastarakastuneet loistavat.

Saari sai Vuoden Emsalolaisensa – ja Irina jotain vielä suurempaa. Yhteisön ja rakkauden, joka astui ovesta sisään juuri silloin, kun hän sitä vähiten odotti.

Irinan viimeinen työpäivä Byabodenissa on 24.12.2025.

Emäsalon Kyläyhdistys palkitsee Irinan kukilla ja samppanjapullolla.

Vuoden Emäsalolainen on ihminen, joka sydämellään, tahdollaan ja viisaudellaan on antanut Emäsalolaisille tavallista enemmän. Hän on uhrauksillaan, huomaavaisuudellaan ja aloitteellisuudellaan mennyt aina askeleen pidemmälle – ei vain auttaakseen, vaan todella tehdäkseen eron tavanomaiseen.

Tämä ihminen on omalla panoksellaan vahvistanut yhteisöllisyyttä käytännössä ja tehnyt aina sen pienen ylimääräisen, mikä on aina ylittänyt kaikki odotukset. Jos me kaikki seuraamme hänen esimerkkiään toisistamme välittämisessä, meillä on niin saarena kuin ihmisinäkin valoisa tulevaisuus edessämme.

Emsalö Allmogeföreningen Jontte Rönnholm palkitsee Irina Hoyer-Viitalan.